Maakilpikonnat – UKK – harhaluuloja maakonnista

UKK

1. Kaikkia maakilpikonnia hoidetaan samalla tavalla

Vastaus: – Väärin

Monet hoidolliset asiat ovat useamman lajin kesken hyvinkin samanlaisia, mutta eroja löytyy. Eroja on muun muassa:

  • tilantarpeessa
  • vaadittavassa ilmankosteudessa
  • horrostamisessa

Myös joidenkin maakilpikonnalajien ravinnon koostumuksessa on eroja. Lajikohtaiset vaatimuksen tarkoittavat myös sitä, että eri lajin maakilpikonnia ei saa asuttaa samassa terraariossa.
Jokaisella maakilpikonnalla on oma bakteerikanta, joka saattaa olla haitallinen toisen lajin edustajalle. Myös käyttäytymisessa on hiuksenhienoja eroja, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia kilpikonnayksilöiden välillä. Maakilpikonnan omistajan velvollisuus on selvittää omistamansa kilpikonnan lajikohtaiset hoito-ohjeet ja käytännöt sekä toteuttaa niitä lemmikkinsä hoidossa.

2. Maakilpikonna voi asua lattialla, vapaana huoneistossa

Vastaus: –  Väärin

Maakilpikonna tarvitsee aina lajilleen sopivat elinolosuhteet,  jotka luodaan rajattuun tilaan. Pohjana lattia on maakonnalle täysin luonnoton.

  • Lattia on kova ja joustamaton, sekä liukas, joten maakonna ei voi kulkea luonnollisesti.
  • Lattialla on aina vetoa ja pölyä, joka aiheuttaa helposti hengitystie- ja silmäongelmia. Ihmisasuntojen huoneilma on aivan liian kuiva, sillä maakonnan elinympäristön ilmankosteuden pitäisi vaihdella vuodenajan mukaan 40-80% välillä, riippuen maakonnan lajista.
  • Vapaasti lattialla eläessään maakonna ei pääse kaivautumaan kosteaan pohjamateriaaliin, jolloin konnan keho kuivuu. Tuloksenaon kilven kasvuhäiriöt, silmien- ja hengitysteiden ongelmat sekä suurena vaarana on virtsakivien muodostuminen maakonnan elimistössä.
  • Lattialla eläminen on vaarallista. Maakonna saattaa kiilautua johonkin jumiin, sen päälle voidaan astua tai perheen muut lattialla elävät lemmikit voivat vahingoittaa kilpikonnaa. Maakonna voi kaatua kilvelleen, eikä pääse liukkaalla ja tasaisella lattialla  kääntymään oikein päin. Jos konnaa ei käännetä ajoissa oikein päin, se tukehtuu.
  • Kilpikonna voi kadota huoneistoon. Kilpikonnilla on kyky kaivautua ja änkeä itsensä todella ahtaisiin koloihin niin, ettei konnaa löydetä.
  • Kilpikonnan terveyttä, hyvinvointia ja käyttäytymistä ei pystytä seuraamaan tarpeeksi tehokkaasti, koska konna ei ole jatkuvasti näkyvillä. Konna voi sairastua vakavasti, eikä sitä huomata heti/tarpeeksi ajoissa.
  • Vapaana lattialla eläminen voi aiheuttaa häiriön kalkin imeytymisessä, koska konna ei ole jatkuvasti Uv-valon vaikutuksessa. Uv-valon vähyys aiheuttaa D3-vitamiinin puutetta, jolloin kalkkiaineenvaihdunta häiriintyy.
  • Lattialla eläessään konna saattaa myös syödä esineitä, kasveja ja ihmisiltä pudonneita ruoka-aineita jotka ovat sille haitallisia. Pahimmassa tapauksessa vieras esine aiheuttaa suolitukoksen. Vääränlaiset ruoka-aineet aiheuttavat ripulia.
  • Maakonnat eivät opi sisäsiisteiksi, vaan tekevät hätänsä silloin kun siltä tuntuu. Salmonella on myös maakilpikonnien elimistössä luonnostaan elävä bakteeri, joka saattaa aiheuttaa ongelmia muille, samoissa tiloissa eläville.
  • Ihmisasutuksen valaistus on riittämätön pitämään maakonnan vireystasoa yllä. Maakonna tarvitsee auringonvaloa lähellä olevaa päivänvaloa (värisävy yli 5000K), eikä ihmisasutuksissa juuri koskaan pidetä yli 3500k värisävyisiä huonevaloja. Lattialla elävä maakilpikonna elää käytännössä jatkuvasti pimeässä.
  • Vuodenaikojen vaihtelu on melkeinpä mahdotonta järjestää jos konna asuu vapaana ihmisasunnossa. Maakonnan hyvinvoinnin kannalta sille pitäisi syksyllä järjestää lyhyempää päivänpituutta ja laskevaa ympäristön lämpöä. Myös keväällä valaistuksen voimistuminen ja lämmön lisäys on yhtä hankalaa järjestää.
  • Vuodenaikojen puuttuminen saa maakonnan vireystilan sekaisin ja pahimmassa tapauksessa sairastuttaa konnan.
  • Maakonna saattaa häiriökäyttäytyä ja terrorisoida muita samassa huoneistossa eläviä. Varsinkin keväällä koiraat voivat pitää koko lattia-alaa reviirinään ja yrittävät ajaa aggressiivisesti tunkeilijat (ihmiset, muut eläimet) pois reviiriltään. Tällainen käytös aiheuttaa suurta stressiä maakonnalle, eikä se ymmärrä että reviirinä pitämänsä alue on muidenkin elinaluetta.

 

Milloin maakonna voi elää lattialla?

Lattialla asuttamisessa on muutama perusasia joka täytyy ottaa huomioon maakonnan hyvinvoinnin kannalta. Maakonnalle voi varata oman huoneen, tai rajata lattialta tilan, jonne järjestetään mahdollisimman luonnonmukainen asumus konnalle. Tämä asumus rakennetaan samalla periaatteella kuin terraariokin, tila vain sattuu olemaan lattialla.

Ihanne olisi jos koko asumuksen pinta-ala olisi turve-hiekkaseosta joka pidetään osittain kosteana. Käytännössä se voi olla hankala toteuttaa, joten ns. kaivelulaatikoiden asentaminen maakonnan elinalueelle on tyhjää parempi. Olisi suositeltavaa lattiajärjestelyssäkin saada ilmankosteus nousemaan yli 40%, joten huoneilman kostutin kannattaa asentaa maakonnan alueen  läheisyyteen nostamaan huoneilman kosteutta.

Uv- ja päivänvalo asennetaan lämpölampun yhteyteen, jolloin maakonna saa elintärkeitä UV-säteitä samalla kun käy lämmittelemässä. Jos maakonnan elinalue lattialla on suuri, voi tilaan järjestää useammankin lämmittely- ja paistattelupaikan UV-valoilla varustettuna. Huone-valoksi kannattaa valita voimakkaat päivänvalolamput (yli 5000K), jotta konnalle saadaan järjestettyä vuorokaudenvaihtelu.

Maakonnan kanssa on aina hyvä muistaa, että kyseessä on primitiivinen, fysiologisesti täysin samanlainen eläin kuin mitä sen villit sukulaiset ovat. Näin ollen, se ei ole jalostunut vuosituhansien aikana elämään ihmisen lemmikkinä kuten esimerkikki sadat koirarodut, vaan vaatii elinympäristöltään ja ravinnoltaan  mahdollisimman luonnonmukaista järjestelyä. Ei siis voida tuudittautua ajatukseen, että maakonna sopeutuu lattiaeläjäksi vain siksi, että omistaja päättää niin.

Jotta maakilpikonnasta on se suurin ilo omistajalleen ja konna elää vuosikymmeniä terveenä ja pirteänä, vaatii se omistajan paneutumista maakonnan hoitoon ja ruokintaan. Joten, päätät asuttaa maakonnasi lattialle tai terraarioon, luo sille niin luonnonmukaiset elinolot kuin se vain on mahdollista.

3. Maakonna tarvitsee kaverin

Vastaus: – Väärin

Luonnossa aikuiset maakonnat välttelevät toisiaan lisääntymiskauden ulkopuolella, joten ne eivät vankeudessakaan tarvitse lajitoverinsa  seuraa.
Naaraita mahdollisesti voi pitää yhdessä, mutta aina nekään eivät tule toimeen keskenään. Yhdessä asuttaminen saattaa olla  hyvinkin stressaavaa ja toinen kilpikonnista voi jäädä altavastaajaksi reviiriä jaettaessa.
Koiras-naarasyhdistelmä taas on täysin luonnoton ja jopa mahdoton. Terve koiras on erittäin viriili ja se aloittaa heti kosinnan päästyään naaraan lähettyville. Kilpikonnien kosintamenot ovat hyvin aggressiivisia, jopa niin että naaras voi vahingoittua jos sillä ei ole mahdollisuutta päästä pakoon. Myös koiras voi vahingoittua itseään suuremman naaraan puolustautuessa.
Poikasia taas voi pitää yhdessä, luonnossakin ne sattavat kerääntyä pieniin muutaman yksilön laumoihin, mutta ei niistä toisilleen ns. seuraa ole vaan kilpikonnat touhuavat omiaan. Poikastenkin kanssa pitää varautua niiden erottamiseen, jos siihen on tarvetta.

4. Maakilpikonnaa täytyy kylvettää säännöllisesti

Vastaus: -Väärin

Aikoinaan kylvettämisen ideana on ollut saada maakilpokonna ulostamaan ja samalla se on juonut. Nykyään kuitenkin tiedetään että kilpikonnien ruoansulatus on todella hidas, joten suolen stimuloiminen ulostamista varten ilman todellista tarvetta voi pahimmassa tapauksessa saada kilpikonnan ruoansulatuksen täysin  sekaisin. Kylvetys on usein myös erittäin stressaava tapahtuma kilpikonnalle, joka saattaa paniikinomaisesti yrittää kavuta pois kylpyastiasta. Kylvetyksillä ei myöskään korvata oikeanlaista ilmankosteutta, vaan kilpikonna tarvitsee luonnollisen pohjamateriaalin sekä oikean ilmankosteuden.
Kilpikonnalle voi kuitenkin laittaa terraarioon  ison ja laakean vesiastian, johon konna voi mennä rypemään niin halutessaan.

5. Maakilpikonnani laji horrostaa luonnossa, mutta vankeudessa sitä ei tarvitse toteuttaa

Vastaus: – Väärin

Lemmikkeinä elävät maakilpikonnat ovat fysiologialtaa täysin identtisä villeinä elävien serkkujensa kanssa, joten vankeudessä eläminen ei poista horroksen tarvetta.

Viileässä lämpötilassa, +3-7 asteessa toteutettu horros on tärkein maakilpikonnan kasvua tasaava ajanjakso joka samalla antaa kilpikonnan elimistölle sen tarvitsevan levon.

Vankeudessä horroksen tarpeellisuus jopa korostuu , sillä lemmikkikilpikonnia yleensä ruokitaan liikaa, jolloin ne lihovat sekä niiden sisäelimet rasvoittuvat.

Horrostamattomat kilpikonnat kasvavat liian nopeasti, niiden kilvet saattavat saada kasvuvaurioita, sisäelimet rasvottuvat sekä rasittuvat. Horrostamattomat kilpikonnat tulevat liian nopeasti sukukypsiksi, ja naaraat saattavat munia aivan liian nuorina mikä osaltaan voi johtaa pahoihin komplikaatioihin. Horrostamattomuus vaikuttaa myös kilpikonnan sisäiseen kelloon ja käytäytymiseen. Horrostamattomuus voi aiheuttaa myöskin ruoan nirsoilua sekä syömisongelmia.

Horroksen laiminlyöminen tai sen korvaaminen ns. puolittaisella talvilevolla voidaan lukea pahimpiin hoitovirheisiin mitä omistaja voi kilpikonnansa hoidossa tehdä.

Kilpikonnan horrokseen laittamista on turha pelätä, sillä hyviä ohjeita ja  kertomuksia harrastajien kokemuksista löytyy asianmukaisilta palstoilta.

Lähteet:

http://www.tortoisetrust.org –  Kilpikonnanomistajan ”pakkosivusto”
http://www.shelledwarriors.co.uk – Brittiläisten harrastajien sivusto
http://karvatassut.net – omia kokemuksia kreikankilpikonnista
http://www.herppi.net – harrastajien suosittu sivusto
http://www.terraarioelaimet.net – harrastajien sivusto