Rullahäntäleguaani – lajiesittely

(Leiocephalus personatus) on aktiivisena, karismaattisena ja erittäin kauniina liskolajina, mielenkiintoinen terraarioeläin. Nämä iguanidit, jotkat kuuluvat perheeseen Tropidurinae, ovat  maassa eläviä liskoja. Englanniksi nämä liskot tunnetaan nimillä masked curly-tail ja  curly-tailed lizard (tai iguana). Laji on kotoisin Karibianmeren saarilta, kuten Haitista, Dominikaanisesta Tasavallasta sekä Tortugasta ja siitä tunnetaan  tusina alilajeja. Manner-Euroopassa nämä liskot ovat varsin suosittuja terraarioeläimiä.

Rullahäntäleguaanin esiintymisalue. Kuva: Wordatlas

Rullahäntäleguaanin elinalue on kivikkoinen, jopa puustoinen ranta joka on kuiva mutta ilmankosteus taas korkea. Liskot liikkuvat hiekan, kivien ja karikkeen seassa kiipeillen välillä kiville ja kalliolla lämmittelemään.

Ulkonäkö

Rullahäntäleguaani on pieni ja hoikka mutta ei luiseva. Ne voivat kasvaa 23-25cm  pituisiksi häntineen, naaraiden ollessa tyypillisesti hieman uroksia pienempiä. Rullahäntäleguaanit ovat dimorifisia, eli naaraat ja urokset eroavat selkeästi toisistaan. Urokset ovat hyvin värikkäitä; kyljet ja häntä ovat punaiset valkoisin tai sinisin täplin, selässä on oranssi viiva ja takajalat ovat kirkkaanvihreät sekä niillä on selkeästi erottuva musta viiva silmien ympärillä. Naarailla on leveä musta viiva kyljissä, jonka ympärillä on lyhyempiä valkoisia viivoja (jotka eivät kaikki jatku häntään asti), jalat ovat ruskean harmaat ja vatsapuoli on valkoinen mustilla pikuilla. Molempien sukupuolten suomut ovat tasaiset ja pieni harjanne kulkee niskasta häntään. Muutama suomu korvareikien ympärillä saattavat kääntyä hieman ulospäin. Häntä on paksu ja kapenee hännänpäätä kohti ja on yleensä kehoa pidempi. Rullahäntäleguaanin odotettu elinikä on noin 10 vuotta.

Rullahäntäleguaani uros. Kuva: Biolib.cz

Käyttäytyminen

Nämä maassa elävät liskot ovat päiväaktiivisia, aktiivisimmillaan ne ovat keskellä päivää ja muina aikoina ne yleensä piiloutuvat pohjamateriaaliin. Rullahäntäleguaanit ovat yleensä varsin arkoja, useimmat jopa vauhkoja ja herkästi häiriintyviä, jolloin ne äkkiä hakeutuvat turvaan kivien, hiekan tai muun materiaalin sekaan. Jotkin yksilöt voivat antaa omistajien käsitellä itseään, mutta käsittelyä pitäisi välttää sillä liskot stressaantuvat erittäin helposti. Nimensä rullahäntäleguaani on saanut siitä että uhattuna tai pelästyneinä ne laittavat ”häntänsä rullalle” tai yrittävät sillä piiskata saalistajaa.

Monet leguaanit, kuten rullahäntäleguaanit, kommunikoivat näköaistin avulla. Ei ole ollenkaan tavatona nähdä liskojen nyökkäilevän, heiluttelevan kehoaan tai häntäänsä toisilleen.

Rullahänteleguaanit viihtyvät yksinään, pariskuntana tai haaremina. Kahta koirasta ei saa sijoittaa samaan terraarioon, sillä ne ovat territoriaalisia ja voivat tapella rajustikin.

Kuten monet liskot, rullahäntäleguaanit voivat tiputtaa häntänsä tuntiessaan itsensä uhatuksi. Luonnossa liskot käyttävät tätä pelastusmekanismia paetakseen saalistajilta. Rullahäntäleguaani saattaa ajan saatossa kasvattaa itselleen uuden hännän tippuneen tilalle, mutta sen pituus ja väritys ei yleensä ole alkuperäisen pituinen tai näköinen.