Harjasgekon hankinta ja hoito

Harjasgekon hankinta ja hoito

Harjasgekot eli  Correlophus ciliatukset alkoivat yleistymään Suomen lemmikkimarkkinoilla 2000-luvun puolenvälin jälkeen, tosin vieläkään näitä gekkoja ei eläinkaupoissa juurikaan näe. Suomen harjasgekkokanta onkin suurimmalta osalta harrastajien ansiota, ja yksityishenkilöiden kasvattamia harjasgekonpoikasia on aika ajoin alan internetpailstoilla myytävänä.

Harjasgekon vaatimukset niin ravinnon kuin olosuhteiden suhteen eroavat suuresti muista gekkolajeista, joten on suositeltavaa hankkia lisko kotimaiselta kasvattajalta. Tällöin voi suht’ varmasti luottaa siihen, että poikanen ja sen vanhemmat ovat oikein hoidettuja ja ruokittuja, eikä naaras joudu munimaan ympäri vuoden vain siksi, ettei lisääntyvää paria osata/ehditä/viitsitä/huomata erottaa.

Suomen rajojen ulkopuolella, esim. Ruotsissa harjasgekkoja kasvatetaan jo paljon laajemmin. Koska maidemme välillä matkustaminen on helppoa, ei ole ollenkaan huono idea hakea gekkoaan Itämeren takaa varsinkin, jos haluaa itse tuottaa poikasia on silloin uuden geenipohjan hankita jopa suositeltavaa.

Asumus:
Harjasgekko on kiipeilevä laji ja sen varpaissa sekä hännänpään alapinnassa on tarttumiseen erikoistuneita suomuja, joiden avulla gekko saa otteen sileästäkin pinnasta. Kädellä kiipeilevän gekon jalat tuntuvatkin hieman tahmeilta mutta tunne tulee törröllään olevista, pitkänomaisista suomuharjanteista. Kun gekko ei halua käyttää näitä tarttumasuomuja, nostaa se liikkuessaan varpaiden päät ilmaan.

Sademetsäterraarioita. Harjasgekon terraariossa tosin ei saa olla lämmittäviä valonlähteitä, kuten hehkulamppua. Ei myöskään lämpömattoa, -kaapelia tai keraamista lämpölamppua.
Kuva: Wikipedia.org

Harjasgekko tarvitsee asumuksekseen korkean terraarion. Terraarion koosta löytyy erilaisia suosituksia lähteestä riippuen, mutta 1-2 gekolle miniminä voisi pitää 120l terraariota, jossa suurin mitta on korkeus, esim  50*30*80cm.
Jos harjasgekon terraarioon haluaa laittaa aitoja kasveja, voi valaistukseksi asentaa joko ledejä tai päivänvalo-loisteputken, jotka eivät juurikaan tuota lämpöä.

Poikasta ei heti asuteta lopulliseen terraarioonsa. Liian suuressa tilassa poikanen kokee olonsa turvattomaksi eikä halua syödä, tai ruokaeläimet piiloutuvat tehokkaasti eikä poikanen löydä ruokaa.
Vastakuoriutuneelle paras asumus on muutaman litran muoviastia, johon tehdään ilmareikiä ja jossa on tiiviisti kiinnimenevä kansi. Myynti-ikäisenä ja kokoisena, muutaman kuukauden ikäinen harjasgekon-poikanen voidaan asuttaa esim. 14L SmartStore-laatikkoon.  Muoviastia rei’itetään esim. kolvilla tai asennetaan hyttysverkkoa suurempien reikien päälle. Astiaan laitetaan pohjalle talouspaperia, kiipeiltäväksi esim. bambu-keppejä ja tekokasveja, matala vesiastia ja maahan joku pieni luola tai vessapaperin hylsy. Lämpö- ja kosteusmittarit ovat myös hyvä olla poikasasumuksessakin, jotta oikeiden olosuhteiden seuraaminen on helppoa, sillä poikanen on aina herkempi pielessä oleville olosuhteille. Lämpötilaksi riittää huoneenlämpö, 22 astetta on optimi, kosteus voi vaihdella 50-80% välillä. Oli asumus mikä tahansa, terraarion tuuletus kannattaa huomioida, sillä seisova kostea ilma sairastuttaa eläimen ja homehduttaa terraarion sisällön.

Harjasgekkopoikasen voi yleensä siirtää lopulliseen terraarioonsa viimeistään vuoden ikäisenä, yleensä aikaisemminkin jos gekko syö hyvin ja kasvaa normaalisti. Terraarion pohjalle voi laittaa turvetta tai turve-hake sekoitusta, kunhan varmistetaan ettei gekko vahingossakaan sitä syö.
Aidot kasvit ylläpitävät tehokkaasti terraarion kosteutta, joten ne ovat suositeltavia. Oikeiden kasvien kanssa täytyy vain miettiä valaistusasiaa, ja valo sopii kyllä harjasgekolle kunhan se ei lämmitä terraariota. Kasvien tyvet on hyvä suojata esim. soralla tai hakkeella, ettei gekko käy kuopsuttamassa kaikkia multia pitkin terraarion pohjaa. Elävien kasvien on hyvä olla myrkyttömiä, vaikka harjasgekko ei olekaan kasvinsyöjä.

Kiipeilyyn sopivat erilaiset luonnonoksat, bambukepit ja terraarion taustaan voi itse tehdä ns. kalliotaustajäljitelmän tai laittaa vaikka kookoslevyä, jotta turvallista kiipeilypinta-alaa on runsaasti. Silkki- ja muovikasvit tuovat kestävää vehreyttä ilman hoitamisen huolta.
Harjasgekot rakastavat koloja, joita voi luoda vaikka kookosmökeillä, laittamalla niitä pohjalle tai roikkumaan kokonaisen, koverretun kookoksen terraarion katosta.

Olosuhteet:
Harjasgekon alkuperäseudulla, Uuden Kaledonian saarilla sääolosuhteissa ei ole suuria vaihteluita vuodenajasta riippumatta. Sadetta riittää vuoden ympäri ja lämpötila vaihtelee n. 15-30 asteen välillä. Päivänpituus on aina 12h.
Harjasgekot asuvat syvällä sademetsässä, piilotellen päivät maassa hakkeen alla, tai puunkoloissa ja lähtevät liikkeelle kun ilta hämärtyy. Näin ollen ne eivät juurikaan koskaan ole tekemisissä auringon valon kanssa joten ne eivät tarvitse välttämättä UV-lamppua.
Lämpötila sademetsässä pysyy suhteellisen tasaisena eikä siellä ole hellettä juuri koskaan mutta kosteus on korkea. Harjasgekko ei kestä korkeita lämpötiloja ja jatkuva, yli 27 asteen lämpö voi koitua gekon kohtaloksi. Optimaalinen päivälämpötila terraariossa on 22 astetta, yöksi lämpö voi tippua jopa 18 asteeseen.
Harjasgekot eivät vaivu horrokseen, mutta niille voi pitää sydäntalvella muutaman viikon-parin kuukauden levon 15-16 asteen lämmössä. Ruokintaa, valoja ja lämpötilaa vähennetään pikkuhiljaa, terraarion kosteudesta kuitenkin on huolehdittava. Levon jälkeen olosuhteet palautetaan normaaliksi.
Talvilepoa suositellaan eritoten silloin, kun halutaan saada harjasgekot lisääntymään.

Ravinto ja lisäravinteet:
Harjasgekko on  sekaravinnon syöjä. Poikasena ne syövät enimmäkseen hyönteisiä, mutta vartuttuaan ravinto koostuu suurimmalta osalta kypsistä hedelmistä.
Harjasgekkojen leuat eivät ole kovinkaan vahvat ja hampaat ovat pienet, joten tarjottava ruokaeläin ei saisi olla suurempaa kuin gekon silmien väli. Hedelmät taas muussataan pehmeäksi “hilloksi”.

Ruokaeläimiksi sopivat oikeankokoiset heinäsirkat ja torakat, kiharasiipiset kärpäset, vahakoin perhoset ja hyvänä proteiinilähteenä niiden toukat.
Jauhomadot eivät ole parasta mahdollista ravintoa harjasgekolle. Poikaselle ei jauhomatoja saa antaa ollenkaan, madon liiallisen kitiinikuoren takia ja aikuisellekin vain silloin tällöin esim. hätävarana. Parasta olisi antaa juuri nahkansa luoneita, vielä vaaleita jauhomatoja.

Jos pelkää pohjamateriaalin joutumista liskon suolistoon, voi sirkat, vahakointoukat ja torakat laittaa terraarioon korkeareunaisessa, läpinäkyvässä astiassa. Nopeasti gekko oppii hakemaan ruokansa tästä astiasta ja omistaja pystyy seuraamaan lemmikkinsä syömistä ja mahdollisia ruokahalun muutoksia.
Kuitenkin gekot rakastavat ruokansa metsästämistä, joten sirkkoja voi päästää terraarioon vapaaksikin.

Harjasgekon ravinnoksi sopivat kaikki muut hedelmät paitsi sitrushedelmät.  Hedelmäpohjaiset vauvanruoat ovat helppo tapa täydentää hedelmäruokavaliota. Kannattaa lukaista aina purkin kyljestä, mitä ruoka sisältää ja mitä nuoremmalle lapselle ruoka on tarkoitettu, sen sopivampaa se on.

Ravinnon mukana harjasgekolle täytyy tarjota lisäravinteita. Kalsiumia on hyvä lisätä joka ruokaan, sillä on kokonaisvaltainen vaikutus gekon hyvinvointiin, esim. kiipeilykykyyn.
Laadukasta, matelijoille  tarkoitettu vitamiinilisä on tarpeellinen, annostuksen kanssa tosin kannattaa olla tarkkana ettei tule yliannostusta.

Lähteitä ja vinkkejä:

Rogue Star-matelijasivusto – paljon hyvää tietoa R. ciliatuksista + muista lajeista
JB’s Crested Gecko Info – jenkkiläinen geckoharrastaja
Rhacodactylus-suvun gekot – Marika Rökmanin artikkeli, Herpetomania 6/2005
Correlophus.blogspot.fi
GekkoniDazed Geckos
Herppi.net – harrastajien keskusteluja luokassa muut liskot
The Gex Files – Geckos of Oceania